BIOLOGIA


Avaa tämä LINKKI
Tallenna, kopioi tai lataa se koneellesi ja tallenna omaan kansioosi nimellä "BIOLOGIAN TUTKIMUSTEHTÄVÄ".

4. Kenttäkerroksessa on varpuja ja ruohoja

Useimmat metsän kasvit elävät samalla paikalla vuodesta toiseen eli ne ovat monivuotisia kasveja. Tällaisia ovat esimerkiksi varvut, jotka ovat puuvartisia kasveja. Useimmilla varvuilla lehdet säilyvät talven ajan. Tavallisimpia varpuja kanervan lisäksi ovat puolukka, mustikka ja variksenmarja. Myös monet ruohovartiset kasvit ovat monivuotisia. Vaikka niiden maanpäälliset osat lakastuvat syksyllä, maavarsi ja juuret säilyvät talven ajan. Ruohovartiset kasvit säilövät maanalaisiin osiinsa vararavintoa, jonka avulla ne keväällä kasvattavat uudet maanpäälliset osat. Kasvit säästävät rakennusaineita, kun niiden ei tarvitse joka vuosi rakentaa uudestaan kasvinosia.
Metsän ruohovartisia kasveja ovat esimerkiksi metsätähti, oravanmarja ja kangasmaitikka.


Puolukka on kuivakkokasvi

Puolukka viihtyy valoisalla ja kuivalla kasvupaikalla. Sen lehdet ovat kovat, paksut, kiiltävät ja vahapeitteiset, jonka takia niistä ei pääse haihtumaan helposti vettä. Puolukka on kuivakkokasvi, joka säännöstelee veden haihtumista kuivuuden uhatessa. Puolukan lehdet elävät useita vuosia ja ne säilyvät vihreinä yli talven. Tällä tavalla ainavihreä puolukka säästää rakennusaineita ja pystyy kasvamaan ja tuottamaan paljon marjoja kuivilla ja karuilla kasvupaikoilla.
Mustikan lehdet ovat ohuet, ja ne varisevat talveksi, mutta sen vihreät versot talvehtivat. Keväällä kuluu paljon ravinteita lehtien valmistamiseen, eikä mustikka usein pysty kunnolla marjomaan karuilla kasvupaikoilla. Mustikka suosiikin varjopaikkoja ja menestyy hyvin vain metsän parhailla kasvupaikoilla. Mustikka kasvaa laikkuina, sillä se lisääntyy suvuttomasti maarönsyjen avulla. Koko laikku on samaa kasvia ja ikää sillä voi olla satoja vuosia.

Kanerva on karujen kasvupaikkojen tunnuskasvi

Kanerva on ainavihreä varpu, joka viihtyy valoisilla ja karuilla kasvupaikoilla. Sitä pidetään tällaisten metsien tunnuskasvina. Se muodostaa suuria kasvustoja turpeen sisällä kasvavien rönsyjen avulla. Kanerva on kuin mänty pienoiskoossa ja tulee toimeen vähällä ravinnolla. Kanervan juuria ympäröi tiheä sienirihmasto, sienijuuri, jonka avulla kanerva saa vettä ja ravinteita karusta maaperästä.
Kanervaan valmistuu loppukesällä paljon kukkia, joissa on runsaasti mettä. Mehiläisten hoitajat arvostavat kanervaa, sillä mehiläiset saavat siitä mettä vielä myöhään kesällä, jolloin muita kukkivia kasveja on vähän. Kanervahunaja on tummaa ja hyvänmakuista. Kanervan kukat eivät varise pölytyksen tapahduttua, vaan auttavat talvella siementen leviämistä toimien purjeina, kun tuuli kiidättää siemeniä pitkin hankea.


Vanamo ratsastaa sammalikon päällä
Vanamon lehdet talvehtivat vihreinä ja siten vanamo pystyy käyttämään hyväkseen myöhäisen syksyn ja aikaisen kevään lämpimiä ja aurinkoisia päiviä. Vanamo menestyy paksussakin sammalikossa, sillä sen varsi ratsastaa sammalen päällä. Sammalikko ei pysty tukahduttamaan vanamoa, sillä varren jäädessä sammalikon sisään, vanamo kasvattaa uusia haaroja valoon, sammalen päälle. Vaakasuora varsi voi olla monen metrin pituinen. Siitä nousee haaroja, joiden päässä on pareittain pieniä nuokkuvia kukkia. Vanamon hedelmien pinta on tahmea, joten ne tarttuvat helposti eläinten jalkoihin ja kulkeutuvat uusille kasvupaikoille.

Metsätähti, käenkaali ja oravanmarja ovat metsän varjokasveja

Metsätähti kukkii jo toukokuussa. Verson latvassa on yksi tähtimäinen kukka. Lehdet ovat varren yläosassa. Tällainen lehtien sijainti auttaa vangitsemaan varjoisan metsän niukkaa valoa. Metsätähden lisääntymistä siementen avulla haittaa sen kasvupaikan paksu sammalikko. Metsätähti lisääntyykin pääasiassa haaraisella maavarrella, jonka avulla se myös talvehtii.
Käenkaalin eli ketunleivän lehdet maistuvat happamilta, sillä lehdet sisältävät samaa happoa kuin raparperi. Kolmelehdykkäiset, ohuet lehdet tekevät uniliikkeitä: lehdet levittäytyvät ja supistuvat lämpötilan, kosteuden ja valon vaihtelujen mukaan. Supistuminen suojaa lehtiä liialta valolta ja kylmältä. Käenkaali tulee toimeen vähällä valolla ja menestyy siksi tiheässä ja hämärässä metsässä. Sekin lisääntyy maavarren avulla, mutta myös siemenistä. Käenkaali kukkii keväällä. Kukat ovat kasvin kokoon verrattuna suuret, ja hyönteiset löytävät niihin helposti hämärässä metsässä.
Oravanmarjalla on kaksilehtisen varren latvassa hyvälle tuoksuva valkea kukinto. Oravanmarja muodostaa usein laajoja kasvustoja monihaaraisen maavartensa avulla. Sen punaiset marjat ovat myrkyllisiä. Käenkaali ja oravanmarja ovat hyvän metsämaan tunnuskasveja.

Kangasmaitikka on puoliloinen

Pieni keltakukkainen kangasmaitikka näyttää kuivalla kankaalla hyvinvoivalta, vaikka sillä on ruohovarsi ja ohuet, pehmeät lehdet. Se ei kuitenkaan kuivu, vaikka siltä puuttuvat kaikki kuivakkokasveille ominaiset keinot taistella liiallista vedenhukkaa vastaan. Selitys on, että kangasmaitikka ottaa osan yhteyttämistuotteista ja vedestä toisten kasvien juurista erityisten imujuuriensa avulla. Se kykenee myös yhteyttämään ja valmistamaan siten itse osan ravinnostaan. Tällainen kasvi on puoliloinen. Kangasmaitikka on yksivuotinen kasvi. Koko kasvi kuolee syksyllä ja vain siemenet säilyvät talven yli. Siemenet itävät jo syksyllä ja ovat siten valmiit nopeaan kasvuun keväällä. Siementen näet muistuttavat muurahaisten koteloja, ja siksi muurahaiset kuljettavat niitä mukanaan.

Metsälauha kasvaa tuppaina

Kenttäkerroksessa on myös joitakin heinäkasveja, jotka tuntee ontosta, pyöreästä korsivarresta. Metsälauha on kuivien ja karujen metsien yleisin heinä. Sen lehdet ovat rihmamaiset. Metsälauha muodostaa tavallisesti tuppaita. Monivuotiset metsälauhatuppaat laajenevat jatkuvasti, joten kukkiminen ei ole kasvin olemassaolon kannalta välttämätöntä. Se kukkii vain metsän aukkopaikoissa ja etenkin hakkuualuilla.

v     Kanerva ja puolukka menestyvät kuivilla ja karuilla paikoilla, koska niillä on kuivakkokasvin rakenne ja sienijuuri, jolla ne saavat tehokkaasti vettä ja ravinteita.

v     Metsätähti, käenkaali ja vanamo ovat sopeutuneet kasvamaan tiheissä ja hämärissä metsissä.

v     Varjokasvien lehdet ovat suuria ja ohuita, ja siksi ne eivät siedä voimakasta auringonpaistetta.

v     Kangasmaitikka on yksivuotinen ruohokasvi. Se on puoliloinen, joka ottaa muista kasveista ravintoa, mutta kykenee myös yhteyttämään.





3. Kenttäkerroksessa on varpuja ja ruohoja 

MONIVUOTISET KASVIT Useimmat metsän kasvit elävät samalla paikalla vuodesta toiseen eli ne ovat monivuotisia kasveja.  Monivuotinen kasvi on mikä tahansa kasvi, joka elää ja kasvaa yli kaksi vuotta

1. VARVUT
Variksenmarja on puuvartinen varpu. Se on monivuotinen.
Sen lehdet säilyvät vihreinä yli talven eli se on ainavihreä


















Monivuotisia kasveja ovat esimerkiksi varvut, jotka ovat puuvartisia kasveja. Useimmilla varvuilla lehdet säilyvät talven ajan. Tavallisimpia varpuja kanervan lisäksi ovat puolukka, mustikka ja variksenmarja.

2. RUOHOVARTISET KASVIT  
Metsätähti on ruhovartinen ruoho.
Se on monivuotinen kosteiden paikkojen varjokasvi,
joka on vain kesäisin vihreä.















Myös monet ruohovartiset kasvit ovat monivuotisia. Vaikka niiden maanpäälliset osat lakastuvat syksyllä, maavarsi ja juuret säilyvät talven ajan. Ruohovartiset kasvit säilövät maanalaisiin osiinsa vararavintoa, jonka avulla ne keväällä kasvattavat uudet maanpäälliset osat. Kasvit säästävät rakennusaineita, kun niiden ei tarvitse joka vuosi rakentaa uudestaan kasvinosia. Metsän ruohovartisia kasveja ovat esimerkiksi metsätähti, oravanmarja ja kangasmaitikka.

 Puolukka on kuivakkokasvi
 












Puolukka viihtyy valoisalla ja kuivalla kasvupaikalla. Sen lehdet ovat kovat, paksut, kiiltävät ja vahapeitteiset, jonka takia niistä ei pääse haihtumaan helposti vettä. Puolukka on kuivakkokasvi, joka säännöstelee veden haihtumista kuivuuden uhatessa. Puolukan lehdet elävät useita vuosia ja ne säilyvät vihreinä yli talven. Tällä tavalla ainavihreä puolukka säästää rakennusaineita ja pystyy kasvamaan ja tuottamaan paljon marjoja kuivilla ja karuilla kasvupaikoilla.

Mustikka on varjokasvi










Mustikan lehdet ovat ohuet, ja ne varisevat talveksi, mutta sen vihreät versot talvehtivat. Keväällä kuluu paljon ravinteita lehtien valmistamiseen, eikä mustikka usein pysty kunnolla marjomaan karuilla kasvupaikoilla. Mustikka suosiikin varjopaikkoja ja menestyy hyvin vain metsän parhailla kasvupaikoilla. Mustikka kasvaa laikkuina, sillä se lisääntyy suvuttomasti maarönsyjen avulla. Koko laikku on samaa kasvia ja ikää sillä voi olla satoja vuosia.

 Kanerva on karujen kasvupaikkojen tunnuskasvi
 
Kanerva on ainavihreä varpu, joka viihtyy valoisilla ja karuilla kasvupaikoilla. Sitä pidetään tällaisten metsien tunnuskasvina. Se muodostaa suuria kasvustoja turpeen sisällä kasvavien rönsyjen avulla. Kanerva on kuin mänty pienoiskoossa ja tulee toimeen vähällä ravinnolla. Kanervan juuria ympäröi tiheä sienirihmasto, sienijuuri, jonka avulla kanerva saa vettä ja ravinteita karusta maaperästä.
 Kanervaan valmistuu loppukesällä paljon kukkia, joissa on runsaasti mettä. Mehiläisten hoitajat arvostavat kanervaa, sillä mehiläiset saavat siitä mettä vielä myöhään kesällä, jolloin muita kukkivia kasveja on vähän. Kanervahunaja on tummaa ja hyvänmakuista. Kanervan kukat eivät varise pölytyksen tapahduttua, vaan auttavat talvella siementen leviämistä toimien purjeina, kun tuuli kiidättää siemeniä pitkin hankea.
Metsätähti ja oravanmarja ovat metsän varjokasveja

Oravanmarja














Metsätähti kukkii jo toukokuussa. Verson latvassa on yksi tähtimäinen kukka. Lehdet ovat varren yläosassa. Tällainen lehtien sijainti auttaa vangitsemaan varjoisan metsän niukkaa valoa. Metsätähden lisääntymistä siementen avulla haittaa sen kasvupaikan paksu sammalikko. Metsätähti lisääntyykin pääasiassa haaraisella maavarrella, jonka avulla se myös talvehtii.  
Oravanmarja muodostaa usein laajoja kasvustoja monihaaraisen maavartensa avulla. Sen punaiset marjat ovat myrkyllisiä. Oravanmarja ovat hyvän metsämaan tunnuskasveja.

 Kangasmaitikka on puoliloinen












Pieni keltakukkainen kangasmaitikka kasvaan nimensä mukaan kangasmetsissä eli kankailla tai niityillä. Vaikka sillä on ruohovarsi ja ohuet, pehmeät lehdet, se ei kuitenkaan kuivu sillä se on puoliloinen.Tämä tarkoittaa sitä, että osan ravinnosta kangasmaitikka hankkii juurikarvojensa avulla toisilta kasveilta, esimerkiksi männyiltä ja puolukalta. Lisäksi se kykenee myös yhteyttämään ja valmistamaan siten itse osan ravinnostaan. Tällainen kasvi on puoliloinen.
Kangasmaitikka on yksivuotinen kasvi. Koko kasvi kuolee syksyllä ja vain siemenet säilyvät talven yli. Siemenet itävät jo syksyllä ja ovat siten valmiit nopeaan kasvuun keväällä. Siementen näet muistuttavat muurahaisten koteloja, ja siksi muurahaiset kuljettavat niitä mukanaan.
Metsälauha kasvaa tuppaina
Kenttäkerroksessa on myös joitakin heinäkasveja, jotka tuntee ontosta, pyöreästä korsivarresta. Metsälauha on kuivien ja karujen metsien yleisin heinä. Sen lehdet ovat rihmamaiset. Metsälauha muodostaa tavallisesti tuppaita. Monivuotiset metsälauhatuppaat laajenevat jatkuvasti, joten kukkiminen ei ole kasvin olemassaolon kannalta välttämätöntä. Se kukkii vain metsän aukkopaikoissa ja etenkin hakkuualuilla.

KERTAUS:
v     Kanerva ja puolukka menestyvät kuivilla ja karuilla paikoilla, koska niillä on kuivakkokasvin rakenne ja sienijuuri, jolla ne saavat tehokkaasti vettä ja ravinteita.
v     Metsätähti, käenkaali ja vanamo ovat sopeutuneet kasvamaan tiheissä ja hämärissä metsissä.
v     Varjokasvien lehdet ovat suuria ja ohuita, ja siksi ne eivät siedä voimakasta auringonpaistetta.
v     Kangasmaitikka on yksivuotinen ruohokasvi. Se on puoliloinen, joka ottaa muista kasveista ravintoa, mutta kykenee myös yhteyttämään.

Ota tehtäväkirja viereesi ja tee opettajan antamat tehtävät. 

LÄHTEET:
Leinonen, Nyberg, Vestelin (2004), Koulun biologia, metsät ja suot. OTAVA

2. Kasvien rakenne kertoo kasvupaikan laadusta
 
Kasvit tarvitsevat elääkseen valoa, lämpöä, vettä ja ravinteita. Näitä asioita sanotaan kasvupaikkatekijöiksi. Metsän kasvien rakenne kuvastaa hyvin kasvupaikan ominaisuuksia. Eri kasvilajit ovat sopeutuneet elämään esimerkiksi erilaisessa valaistuksessa. Metsässä on tiheäpuustoisia varjoisia kasvupaikkoja ja valoisia aukkopaikkoja, joissa kasvaa eri kasvilajeja.
Metsän kasvit muodostavat metsässä kerroksia, joiden kasvit saavat eri määrän valoa. Puukerrokseen kuuluvat yli kaksimetriset puut. Pensaskerroksen kasveja ovat puiden taimet ja esimerkiksi kataja ja koiranheisi. 

Puu- ja pensaskerros varjostavat kenttäkerroksen kasveja, jotka ulottuvat noin puolen metrin korkeuteen. Niitä ovat esimerkiksi kanerva ja mustikka. 

Varjoisinta on pohjakerroksessa, jonka muodostavat sammalet ja jäkälät. Puukerros on metsän näkyvin kerros. Puut ovat kaikista merkittävimpiä metsässä, sillä mitä olisi metsä ilman puita? Metsät jaetaan kolmeen pääryhmään; havumetsiin, kangasmetsiin ja lehtometsiin. Suomesta löytyy eniten havumesiä.
  • Pohjakerros on maanpintaa lähimpänä oleva ja samalla matalin kerros, jonka kasveihin kuuluvat sammalet, jäkälät sekä myös sienet.
  • Kenttäkerros on pohjakerroksesta seuraava korkeampi kerros, johon kuuluu muun muassa heiniä, ruohoja, varpuja sekä korkeutensa perusteella myös puuntaimia. 
  • Pensaskerrokseen kuuluu ne puuntaimet jotka ylittävät kenttäkerroksen korkeuden. Pensaskerrokseen kuuluu mm. kataja ja koiranheisi. Pensaskerros ulottuu noin 50 senttimetrin korkeudesta 200 sentin korkeuteen. Yli kaksimetristen kasvien kasvillisuuskerros on puukerros.
  •  
 NYT Tee biologian työkirjastasi tehtävä 1 sivulta 18.
Metsän kasvien valontarve on erilainen
Varjoisissa paikoissa viihtyvillä varjokasveilla on suuret ja ohuet lehdet, joista vesi helposti haihtuu. Tästä ei ole kuitenkaan haittaa, sillä niiden kasvupaikkojen maaperässä on vettä ja ravinteita enemmän kuin aurinkoisilla paikoilla. Varjokasvien, esimerkiksi oravanmarjan ja metsätähden, lehdet ovat varren yläosassa, jotta ne saisivat mahdollisimman paljon valoa. Valokasveilla, esimerkiksi kissankäpälällä, lehdet sijaitsevat aivan maanrajassa, mihin valo pääsee avoimella paikalla esteettömästi. Valokasvi on myös kanerva, jonka pienistä lehdistä vesi ei helposti pääse haihtumaan.
 
NYT Tee biologian työkirjastasi tehtävä 2.-3. sivulta 18.
Metsän kasvit lisääntyvät suvuttomasti ja suvullisesti
Kasvit, joilla on maavarsi, leviävät sen avulla muodostaen joskus laajankin kasvuston. Kun maavarsi katkeaa, syntyy uusi kasvi eli kasvi lisääntyy suvuttomasti. Tällä tavalla lisääntyvät esimerkiksi mustikka ja metsätähti. Suvutonta lisääntymistä on myös itiöiden avulla tapahtuva lisääntyminen. Tällaisia itiökasveja ovat esimerkiksi kallioimarre ja sammalet.Kasvit lisääntyvät myös suvullisesti. Silloin siitepöly kulkeutuu kukan heteestä emin luotille.
Puolukan emin luottiin takertunut siitepölyhiukkanen imee itseensä vettä kosteasta ympäristöstään ja turpoaa. Sen seinämästä syntyy pullistuma, siiteputki, joka alkaa kasvaa emilehden vartalon läpi kohti sikiäintä. Yksi siiteputkea pitkin tulleista tumista yhtyy sikiäimessä olevaan munasoluun. Näin tapahtuneen hedelmöityksen jälkeen emilehti alkaa muuttua. Luotti ja vartalo surkastuvat, mutta sikiäin rupeaa kasvamaan ja punertuu lopulta mehukkaaksi hedelmäksi, marjaksi. Marjassa on siemeniä, jotka ovat kehittyneet siemenaiheista.

Kallioimarre lisääntyy maavarren ja itiöiden avulla
Kallioimarre on varjoisten metsien kasvi, jonka löytää sammaleiselta kiveltä tai kalliolta. Kallioimarre on ruohokasvi, jonka lehdet säilyvät vihreinä talven ajan. Se kuuluu saniaisiin, joista monilla lajeilla on suuret hennot lehdet. Siksi ne viihtyvät varjoisissa metsissä.
Kallioimarteella on haarainen maavarsi, johon pienet juuret kiinnittyvät. Kun maavarsi kasvaa, kasvi siirtyy kasvupaikallaan eteenpäin ja siihen syntyy uusia haaroja. Maavarren vanhojen osien lahotessa ja katketessa syntyy uusia kallioimarteita, joten kasvi siis lisääntyy suvuttomasti maavarren kappaleista. Maavarsi talvehtii ja toimii kasvin ravintovarastona. Jos maistaa maavarren kappaletta, huomaa sen sisältävän sokeria, jonka lehdet ovat valmistaneet.
Kallioimarteessa ei ole kukkia. Sen sijaan lehtien alapinnalla on ruskeita täpliä, itiöpesäkkeitä, joissa valmistuu itiöitä. Itiöt ovat hyvin pieniä, kevyitä ja siten helposti tuulen kuljetettavissa. Kun itiö joutuu kosteaan maahan, siitä kehittyy ihmisen kynnen kokoinen alkeisvarsikko. Siitä kasvaa edelleen uusi kallioimarre.
 KERTAUS: 
Monilla metsän kasveilla on maavarsi, jonka avulla
-         leviävät muodostaen laajoja kasvustoja
-         lisääntyvät, kun maavarsi katkeaa
-         talvehtivat
-         säilövät talveksi ravintoa.
Kasvit lisääntyvät suvuttomasti maavarsien, rönsyjen, kantovesojen ja itiöiden avulla.Suvullisesti kasvit lisääntyvät siemenien avulla. Siementen kehittyminen edellyttää pölytystä ja hedelmöitystä.
Useimmat metsän ruohot ja varvut ovat monivuotisia. Näin ne säästävät rakennusaineita eivätkä muut kasvit pääse valtaamaan kasvupaikkaa.
  
NYT Tee biologian työkirjastasi tehtävät 5.-8. sivulta 19.

Leinonen, Nyberg, Vestelin (2004), Koulun biologia, metsät ja suot. OTAVA

1. Mitä tarkoittaa ekosysteemi

Ekosysteemi on toimiva luonnon systeemi.
Ekosysteemi tarkoittaa yhtenäisen alueen eliöiden ja elottomien ympäristötekijöiden muodostamaa toiminnallista kokonaisuutta. Siihen sisältyy niin luonnon elolliset kohteet kuin elottomatkin kohteet tietyllä rajatulla alueella esim. metsässä. 

Erilaisisssa olosuhteissa luonto kehittyy eri suuntiin.  On olemassa esimerkiksi: vesiekosysteemi, suoekosysteemi, metsäekosysteemi jne.
Lisäksi voidaan puhua tietyn metsän tai lammen ekosysteemistä. 

Eri ekosysteemejä rajaavat maantieteelliset rajat kuten vuoret, valtameret tai aavikot, tai niiden elottoman osan luontaiset rajat. Koska rajat eivät ole jäykkiä, koko maapallo voidaan käsittää yhdeksi suureksi ekosysteemiksi, jolla on erikokoisia alasysteemejä.
Toisaalta yksi järvikin voidaan jakaa edelleen eri syvyydellä toimiviin ekosysteemeihin. Ekosysteemin eliöt ovat yleensä tasapainossa keskenään ja ympäröivän elottoman ympäristön kanssa. 
ELOTON LUONTO + ELIÖYHTEISÖ = EKOSYSTEEMI       
YKSILÖ =>  POPULAATIO =>  ELIÖYHTEISÖ
 
1. TEHTÄVÄT :  Tehtäväkirja 1 a-b, 2 - 4 (sivu 4.) ja 1, 2 ja 5 (sivu 5)
Suomen metsät
  • Suomi oli mannerjään peitossa vielä 12 000 vuotta sitten.
  • Luonto muotoutui jään lähdön jälkeen.
  • Puut ovat siirtyneet meille järjestyksessä.
  1. KOIVU
  2. MÄNTY
  3. JALOT LEHTIPUUT JA KUUSI
 2. TEHTÄVÄ :  
2a) Siirry tästä linkistä tunnistamaan puita 2b) Tutustu tästä linkistä metsänhoidon "alkeisiin".
2c) Tee vihkoosi miellekartta sanasta METSÄ. (Eli kirjoita vapaasti mitä sinun mieleesi tulee sanasta metsä?) Näytä se opettajalle.
2c) Tee KÄSITEKARTTA.
Käsitekartta muistuttaa miellekarttaa, mutta käsitekartassa selitetään tarkemmin, millä tavalla asiat liittyvät toisiinsa. 
Käsitekartassa sanat ovat ikään kuin saaria, joita yhdistetään toisiinsa silloilla. Kaksi sanaa ja niiden välinen silta muodostavat totta olevan lauseen.
Käsitekarttojen piirtämiseen tarvitset vihon ja kynän.

Tästä linkistä pääset katsomaan käsitekarttaa metsän kerroksista. Siinä toisiinsa liittyvät sanat on yhdistetty viivoilla, ja viivojen viereen on lisätty tarvittavia sanoja. Kulje ensin virtuaalinen metsäpolku ja tutustu eri metsätyyppeihin.
Tee sen jälkeen käsitekartta aiheesta metsätyypit. Voit aina palata metsäpolulle.
  1. Kirjoita sana METSÄTYYPIT keskelle paperia
  2. Ympyröi selitettävä käsite METSÄTYYPIT
  3. Mieti ensin, mitä metsätyyppejä Suomessa on?
  4. Kirjoita muistamiesi metsätyyppien nimet paperille, ja yhdistä ne keskussanaan.
  5. Ota sitten käsittelyyn jokainen muistamasi metsätyyppi.
  6. Mieti ja etsi kirjastasi tai netistä tietoa kunkin metsätyypin ominaisuuksista.
  7. Yhdistä löytämäsi ominaisuudet viivalla ja selityksellä metsätyypin nimeen. 
  8. Mieti myös, minkälaisia kasveja metsätyypissä kasvaa. Yhdistä myös kasvit metsätyypin nimeen. 
  9. Jos keksit vielä muita asioita, jotka liittyvät metsätyyppiin, liitä myös ne selityksineen metsätyypin nimeen.

Näin puu syntyy: 
Puun eri osat 
Puulla voidaan erottaa rakenteellisesti ja toiminnallisesti kolme erilaista osaa: – juuristo – runko – sekä oksat ja latvus
 Puun juuret 
-ankkuroivat puun  kasvualustaan
- Imevät kasvualustalta vettä ja ravinteita
Puun rungolla on kolme tärkeää tehtävää: – tukirakenne eli pitää puun pystyssä – vedenkuljetus eli siirtävät nesteitä juurista lehtiin tai neulasiin – sekä ravinteiden varasto 
- varastoivat jälsikerroksessa hiilihydraatteja puuaineeksi
Puun oksat
- muodostavat riittävästi kasvualustaa lehdille ja neulasille
- nestevirtaukset
Puun lehdet ja neulaset
- yhteyttävät vettä ja hiilidioksidia aurinkoenergian avulla sokeriksi
-hoitavat hapen ja hiilidioksidin vaihtoa
-haihduttaa vettä, jotta syntyy nestevirtauksia
3. TEHTÄVÄ:  
3a) Kertaa tämän linkin kautta, mitä käsite yhteyttäminen tarkoittaa.  
3b) Tee vihkotyöskentely puun synnystä opettajan johdolla  
3c) Lue tekstikirjan sivut 9-11. Tutki tarkasti kuvaa10 D (sivu 10) ja tee työkirjan tehtävät1, 3 ja 4.( sivulta 6).  
3d) Lue tekstikirjan sivut 12-15. Tutki tarkasti kuvaa14A (sivu 14) ja tee tehtävät 1,2, 4,5 ja 6a tehtäväkirjan sivulta 10.  

Jäkälät ja sammaleet:  
4. TEHTÄVÄT:  
4a) Kulje jälleen ensin virtuaalinen metsäpolku ja kertaa  eri metsätyypit.  
4b) Tee vihkotyöskentely jäkälistä ja sammaleista opettajan johdolla  
4c)Tutki tehtävä kirjan kuvia 30 A, 30B, 31A, 31B32A-E sivuilta 30 -33. Tee työkirjan tehtävät 1, 3 ja 9 sivuilta 24-27.   
 
BIOLOGIAN URAKAT 
  •   Mitä tarkoittaa ekosysteemi? 
  • Suomen metsät Näin puu syntyy  
  • Jäkälät ja sammaleet  
  • Vaellus ja metsäntutkimista:
  - metsätyyppi - ruutuanalyysi  
  - havupuun iän määritys  
  - puun taimenen iän määritys  
  - puun pituuden määritys  
  - maannoksien tutkiminen
  - ihminen ja tämä metsä
  - jäkäliä ja sieniä 
  - arvioidaan metsän monimuotoisuutta laskemalla